Mitä tapahtuu, kun sosiaalipsykologi eksyy coaching-kurssille? Mistä tässä paljon puhutussa menetelmässä oikeastaan on kyse? Mitä opittavaa suomalaisilla ja koko maailmalla on coachingista? Coaching on menetelmä, josta yhä useampi suomalainen kuulee puhuttavan niin yksityiselämän kuin yrityselämän kontekstissa. Se on menetelmä, jota kohtaan suomalaisilla on paljon ennakkoluuloja. Se on menetelmä, jonka kulissien taakse kannattaa kurkistaa. Nimittäin näiden kulissien takaa saattaa äkkiä paljastua äärimmäisen hyödyllinen taito nimeltään elämäntaito.
Milloin matkustit viimeksi taksilla? Todennäköisesti istuit taksin takapenkille ja kerroit kuskille määränpääsi. Mitä jos taksikuski olisikin autoon astuessasi kehottanut sinua istumaan ratin taakse ja istahtanut viereesi pelkääjän paikalle? Hän olisi kysynyt sinulta, mitä toivot määränpäältäsi, mitä kautta haluat ajaa, tarvitsetko karttaa tai navigaattoria, koetko tarvetta käydä tankkaamassa autoa tai halutko kenties matkaseuraa. Kolarin sattuessa taksikuski olisi auttanut sinua ja auton ollessa liikkeellä kannustanut sinua ajamaan rohkeammin. Hänen tehtävänsä onkin auttaa sinut ajamaan haluamaasi määränpäähän ja oppimaan matkalla mahdollisimman paljon itsestäsi ja elämästä. Coach toimii tällaisena taksikuskina. Hänen tehtävänsä on auttaa asiakasta pääsemään tavoitteisiinsa – parempaan johtajuuteen, uuteen työpaikkaan, parisuhteeseen, vakaaseen taloudelliseen tilanteeseen, yrityksen perustamiseen, itsensä tuntemiseen tai vaikka avaruuteen.
Coaching on prosessi, jossa aktivoidaan ihmisiä, tuetaan ja haastetaan asiakasta mukavuusalueensa ulkopuolelle, annetaan uusia ja kehitetään jo olemassa olevia taitoja kysymällä kysymyksiä ja käyttämällä muita tekniikoita. Muodollista eli niin sanottua formaalia coachingia on pätevä tekemään kuka tahansa – toivottavasti – koulutuksen käynyt henkilö. Asiakkaan kanssa sovitaan tapaamisista, lasku tulee perässä ja usein lysti on todella sen arvoista. Ongelmana on se, ettei suurin osa ihmisistä tiedä mitä coaching on, eikä kaikilla niistä joilta tietoa löytyy ole siihen varaa.
Jokaisessa meissä asuu coach
Muutama vuosi sitten eksyin puolivahingossa coaching-kurssille, joka hinnaltaan ja aikataulutukseltaan sattui sopimaan suunnitelmiini tutustua tähän työkaluun paremmin. Ymmärsin pian, että kyseessä oli paljon muutakin kuin organisaatioiden kehittämisen menetelmä ja ainakin muuta kuin yliampuva elämänmuutoshypetys. Aloin ymmärtää, että oikeastaan kyseessä on elämäntaito ja kyky ajatella, jota pitäisi opettaa lapsille koulussa ja opiskelijoille lukioissa, korkeakouluissa ja yliopistoissa.
Luonnollisen tästä näkemyksestä tekee se, että coaching on osa ihmisluontoa. Jokainen meistä on joskus saanut kunnian auttaa toista ihmistä – esimerkiksi ystävää, sukulaista tai kollegaa – ymmärtämään jonkun asian uudella tavalla ja kannustaa häntä toimimaan. Henkilö on ehkä jälkikäteen kiittänyt harvinaisen antoisasta keskustelusta. Osaamalla kysyä hyviä kysymyksiä voimme auttaa ihmisiä saavuttamaan loistavia oivalluksia ja odottamattomiakin tuloksia. Tällaista lähestymistapaa coachingiin voimme nimittää epämuodolliseksi eli informaaliksi coachingiksi. Tällöin sovellamme coachingin tarjoamia työkaluja jollain jo olemassa olevalla elämän osa-alueella, kuten läheisissä ihmissuhteissa tai työtilanteissa. Lääkäri saattaa kysyä potilaaltaan holistisempia kysymyksiä, opettaja voi saada oppilaan ymmärtämään oman toiminnan merkityksen ja vanhempi saattaa kannustaa lasta pohtimaan ratkaisuja ongelmaan sen sijaan, että käskisi lapsen ratkaista tilanteen tietyllä tavalla.
Eräs ystäväni alkoi pian kurssin jälkeen coachata ihmisiä baarissa. Epäilen, että kukaan ”asiakkaista” ymmärsi jälkikäteen ystäväni käyttäneen keskustelussa tiettyä tekniikkaa. Meitä kaikkia coacheja (ja ihmisiä) yhdistääkin usein halu auttaa muita ihmisiä ja parantaa maailmaa pieni pala kerralla – maksoi asiakas siitä tai ei. Coaching vaatii tekijältään avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta erilaisia ihmisiä ja heidän maailmankatsomustaan kohtaan ja senkin takia se sopii mainiosti sosiaalipsykologille.
Uusi elämäntapa
Coaching on oivallinen työkalu muiden auttamisessa, mutta se on ennen kaikkea yksilön tai ryhmän tapa katsoa maailmaa ja kohdata tilanteita. Mitä jos ihmiset haasteen tai ongelman kohdatessaan alkaisivatkin automaattisesti kysyä oikeita kysymyksiä ja pohtia ja toteuttaa ratkaisuja tilanteeseen? Tai katsomaan tilannetta täysin uudesta näkökulmasta? Usein tämä lähestymistapa jää haaveeksi, sillä meiltä puuttuvat tarvittavat työkalut uudelle ajattelulle. Emme välttämättä osaa arvioida tilannetta, asettaa itsellemme hyviä tavoitteita, keksiä täysin uusia ratkaisuja tai saada tarvittua toimintaa aikaiseksi. Sen sijaan keskitymme vain käsillä olevaan ongelmaan ja sen olemassa oloon.
Vuosia käymäni kurssin jälkeen jouduin tilanteeseen, jossa totesin tarvitsevani kipeästi coachia. Elämäni tuntui paisuneen hallitsemattomaksi ryppääksi työtehtäviä, joiden välillä palloilin milloin mihinkin aikaan vuorokaudesta. Coach-verkostoni on melko laaja ja aloin miettiä, kuka tutuistani olisi valmis coachaamaan minua lyhyellä varoitusajalla. Vaihtoehtoja oli todella rajoitetusti, ja lopputulos yllätti itsenikin. Ääni päässäni sanoi, että istutaanpa alas ja aloitetaan. Käytin oppimiani työkaluja seuraavan reilun tunnin aikana, ja päädyin yllättävään lopputulokseen. Ymmärsin pian, että monia elämäni osa-alueita yhdistämällä voisin saada aikaan jotain suurta ja merkityksellistä, ja laadin itselleni kymmenen vuoden tavoitteen. Tämä tavoite liittyy siihen, miten lapsille ja nuorille voidaan tehokkaasti ja antoisasti opettaa elämäntaitoa muun koulunkäynnin ja harrastustoiminnan ohessa.
Kolmas coachingin muoto onkin itsensä coachaaminen, jossa henkilö käyttää oppimiaan työkaluja ja tekniikoita itseensä. Tämä lähestymistapa ei välttämättä vaadi paperia ja kynää, vaan se saattaa tapahtua muutamassa sekunnissa haasteen tai mahdollisuuden kohdatessa. Tämä on elämäntaito, joka tuli kurssilta ikään kuin kaupan päälle ja muutti omaa ajatteluani puolihuomaamatta monipuolisemmaksi, ratkaisukeskeiseksi ja toimintaan suuntautuvaksi. Jälleen kerran sisäsyntyiselle coachille oli käyttöä, ja mikä olisikaan sen arvokkaampaa kuin päästä tutustuttamaan lapsia ja nuoria (ja miksei vähän vanhempiakin) tähän olemassa olevaan voimapesään.
Kirjoittanut Pauliina Hallama. Alkuperäinen teksti on ilmestynyt kokonaisuudessaan Sosiaalipsykologit ry:n lehdessä keväällä 2014. Pauliinan mainitsema tavoite on hioutunut vuosien mittaan uuteen suuntaan, mutta coaching on edelleen vahva osa tätä tavoitetta ja siihen pääsemistä. Nykyään Pauliina valmentaa coaching-taitoja kansainvälisesti niin avoimilla kursseilla kuin eri organisaatioissa mm. esimiehille ja agile coacheille.