Ensimmäinen askel matkalla huipputiimiksi on sen tunnistaminen ja tunnustaminen yhdessä, että nyt tarvitsee muuttaa “jotain”.
Tuleeko sinulle mieleen tilanne, jossa tiimisi on ollut selvästi uuden äärellä? Aika jolloin joku vaihe on ollut ohi, toinen alkamassa. Ollaan keräännytty yhteisen unelman äärelle ja lähdetty kohti yhteistä tavoitetta. Ollaan toimittu tiiminä jo jonkin aikaa ja huomattu että tiimityö alkaa rakoilla ja tavoitekin kaipaa täsmentämistä. Tai ollaan kokenut tiimi, joka on jo saavuttanut monta tavoitetta yhdessä, mutta halutaan ponnistaa kohti vielä parempaa yhteistyötä ja suurempia tavoitteita. Millaisia merkkejä olet havainnut siitä, että tiimi on nyt astumassa siirtymän sillalle, kohti uutta vaihetta? Lisääntynyttä tyytymättömyyttä? Enemmän puhetta ongelmista kuin mahdollisuuksista? Riitoja, konflikteja? Miten toimitte silloin?
Huipputiimiksi?
Ensimmäinen askel matkalla huipputiimiksi on sen tunnistaminen ja tunnustaminen yhdessä, että nyt tarvitsee muuttaa “jotain”. Toinen se, että todella muutetaan sitä jotain. Usein omasta porukasta löytyy osaamista ja työkaluja tarttua tilanteeseen, ja tiimi itse löytää keinot edetä.
Joskus tiimivalmennus sopivaan kohtaan voi olla “just se juttu”. Sopiva valmentaja, joka kysyy juuri ne oikeat kysymykset ja auttaa löytämään tiimin kanssa parhaan osaamisen, vahvuuden ja työkalut siirtyä eteenpäin. Me Kasvuhuoneella vietämme marraskuussa tiimivalmennus-kuukautta, ja sen kunniaksi jaamme tiimityön tueksi muutamia ajatuksia, joita lokakuun Huipputiimiksi! -valmennukset meissä ovat herättäneet.
Tutkailu
Tiimin haasteiden märehtiminen kokouksesta toiseen. Itsestään selvien ratkaisujen kehittäminen kiireessä ja toimintaan säntääminen. Näillä keinoilla pääsemme varmasti takaisin lähtöruutuun. Entäpä jos ottaisimmekin tasonousun? Hypyn ihan uudelle levelille? Se onnistuu kysyvän ja ihmettelevän otteen hyödyntämisen kautta. Muutamia hyviä kysymyksiä heti alkuun:
Onko meillä olemassa visio siitä millainen tiimi me haluamme olla – sekä työkaluja sitä kohti kulkemiseen?Ymmärrämmekö tiimin jäsenten välisiä samankaltaisuuksia ja eroja?Tiedostammeko omat ja toistemme vahvuudet ja hyödynnämmekö niitä tietoisesti arjen eri tilanteissa?Onko meillä työkaluja ymmärtää ja korjata tiimin toimintaa rasittavia ristiriitoja ja tilanteita?Käytämmekö tehokkaita ja konkreettisia kysymisen, kuuntelun ja vuorovaikutuksen työkaluja kanssakäymisemme tukena?
Kysymällä hyviä kysymyksiä pääsemme nopeammin yhdessä eteenpäin ja varmemmin perille.
Läsnäolo
Paikalla, mutta en läsnä. Niin tyypillinen, niin totuttu, niin hyväksytty tapa olla. Samalla hienovaraista mutta totaalista sabotaasia yhteistyölle. Läsnäolon rakentamiseen ja sen tukemiseen panostaminen maksaa itsensä takaisin. Olenko läsnä itsessäni? Tilassa? Toisille? Millaisella läsnäololla panostan tänään yhteiseen työhön? Kun keskitymme kuulemaan toisiamme, näkemään toisemme ja tukemaan yhteistä tilaa, käsillä olevien asioiden tutkailu ja niiden jakaminen saa uuden vahvemman ulottuvuuden.
Jakaminen
Sinä, minä, me. Olemme ihmisiä, siis kokonaisvaltaisia. Jos tiimissä käsitellään vain ja ainoastaan työasioita, joku osa meissä ei pääse esiin. On kuitenkin myös olemassa joku yhteisesti sovittavissa oleva taso sille, kuinka paljon oman elämän tunnemyrskyjä voi ja kannattaa tiimin niskaan tiputtaa, tai oman elämänsä huippuhetkiä hehkuttaa. Milloin jakamisen raja on liian tiukalla? Mikä on liikaa? Inhimillisen kokemuksen jakamiselle tiimissä voidaan keskustellen löytää yhteiset, toisia kunnioittavat ja tiimityötä tukevat pelisäännöt.
Kokeminen
Meillä jokaisella on oma kokemuksemme tilanteista ja oma sisäinen karttamme tiimityöstä. Minun karttani ei välttämättä lainkaan vastaa sinun karttaasi. Toisaalta on hienoa huomata, että niitä yhteisiä alueitakin löytyy. Tiimin jäsenten kokemusten näkyväksi tekeminen hyvän työkalun avulla ja luottamuksen ilmapiirissä antaa jo sellaisenaan uusia oivalluksia.
Luottamus
Luottamus on keskeinen voimavara kun ollaan uuden äärellä ja matkalla huipputiimiksi. Tutkailu, läsnäolo, jakaminen ja kokeminen lisäävät luottamusta. Kun kysymme enemmän kuin vastaamme, olemme aidosti läsnä itsellemme ja toisillemme, kunnioitamme yhteisiä jakamisen pelisääntöjä ja ymmärrämme paremmin toisten kokemusta meillä on jo paljon paremmat mahdollisuudet ylittää erilaisia siltoja kohti uutta yhdessä. Kun luotamme, rohkenemme nauraa ja joskus vaikka itkeäkin yhdessä. Ne, jos mitkä, ovat merkityksellisiä hetkiä jotka kantavat kohti huipputiimiyttä. – Kirjoittanut Aino Elina Muhonen